maanantai 26. kesäkuuta 2017

Mökkijuhannus

Toivottavasti teillä kaikilla oli oikein mukava juhannus.
Itse suunnistin mökille myöhään torstai-iltana poikieni kanssa. Ihan pakko oli pysähtyä taas kerran ikuistamaan tämä hyvän kesän toivotus, kun viime kesänä sitä ei suureksi pettymyksekseni jostain syystä ollut tutulla paikallaan.


Seuraava pysähdys oli kohta mutkassa, jossa kukkii juhannusruusu niin suomalaisessa peltomaisemassa. No, ne ruusut ei kovin hyvin huonoissa kännykkäkuvissa erotu ja ylemmässä kuvassa halusinkin taltioida nuo pilvet, kun aurinko oli laskemassa mailleen.
Alempi kuva otettu kolme päivää myöhemmin kotimatkalle lähtiessä ja sekin napattu pikaisesti apukuskin yli avoimesta auton ikkunasta ;)



Poikkeuksellisesti en ottanut kovin paljon kuvia viikonlopun aikana, joten näytän nyt myös ne vähemmän hienot kuvat. Juhannusaaton aamuna nautiskelin aamukahvini yksikseni terassilla villaan kääriytyneenä, koska Suomen kesä :) Meillä on massiiviset pihanparannustyöt meneillään mökillä ja kuten näkyy, nurmikko ei ole juurikaan ehtinyt kasvaa. Tuon autotallille varastolle johtavan soratien päälle on tarkoitus rakentaa sellainen köynnösten peittämä käytävä. Pitäisi vaan osata valita nopeakasvuiset, mieluummin kukkivat köynnöskasvit.


Nurmikkoahan pitää tietenkin leikata (vaikkei se olisi ehtinyt edes kasvaa) ja sen tehtävän hoitaa Paavon maalaissisar Kylli-Hillevi (nimi juontaa linjakkaista muodoista), joka on kuvattu ahkeroimassa jo viikko sitten. Vaikka pelastin sen kynsistä osan raparpereista, niin jäljelle jääneistä se on jo tehnyt selvää, kuten myös pienimmästä mustaviinimarjapensaasta. Onneksi niitä on useampi ja niin suuria, että huonosta leikkausajankohdasta huolimatta riivin vanhimmat maahan asti painuneet oksat pois. Tuo videolla näkyvä pömpeli on poikien valtakuntaa, jossa he ovat siirtyneet nukkumaan omiin kammioihinsa toisen kuorsauksen häiritessä toista nukkujaa.


video

Juhannuskokolle lähdettiin perinteisellä kyydillä eli Erkin vanhalla lava-Mersulla, mutta tällä kertaa meillä oli seuraaja perässä. Itse kyydistä ei tullut otettua kuvia, mutta sen näkee vaikkapa täältä ja onpa joku noista Mersu-kuvistani kuulemma päätynyt myös merkin clubilehteen.


Yritin ottaa autonlavalta muutaman maisemakuvan, mutta se oli tärinästä johtuen melkoisen haastaavaa. Kuvassa Kanteleenjärvi, joka kuuluu Etelä-Suomen merkittävimpiin lintujärviin ja on mukana valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa sekä Natura-ohjelmassa.


Heinät on jo niitetty lehmien märehdittäväksi. 




Kylän kokolla on aina myynnissä makkaraa, munkkeja, kahvia ja limpparia ja saapa siellä kuulla myös haitarimusiikkia juhannuskyytimme kuljettajan soittamana. Väkeä oli kyllä runsaammin kuin kuva antaa ymmärtää :)  Koko syttyi ja paloi tänä vuonna erityisen nopeasti.

Koska kokonpoltto tapahtuu melko ajoissa, ruokailimme vasta sen jälkeen. Kokkailuista ei tullut otettua kuvia, eikä valmiista annoksistakaan, joten kerronpa vain, että perinteisten grilliruokien lisukkeina oli kotimaisia varhaisperunoita ja kasvisnyyttejä, joihin oli sulatejuuston lisäksi pilkottu uutta sipulia varsineen, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, paprikaa ja porkkanaa. Nam!

Myöhemmin pyörähdettiin vielä kylillä ja pääsin näkemään ihailemaan laskevan auringon värjäämää maisemaa korkeamman mäen päältä. Harmikseni en ottanut oikeaa kameraa mukaan.


Juhannuspäivän aamuna sain taas nauttia aamun rauhasta itsekseni ja vaikken juuri koskaan syö kahvin kanssa aamuisin mitään, niin nyt oikein panostin aamiaiseen ;) Tosi harvoin ostan nykyisin  myöskään lehtiä, mikä vähän hävettää,kun en pysty vastavuoroisesti kierrättämään lehtiä kuten ystäväni minulle. Nytkin ostin lehden oikeastaan ristikon vuoksi, tykkään niitä täytellä silloin tällöin aivojumppana, kuten myös uusimpana innostuksena sudokuja, niitä helpoimpia.



Aamiaistani laitellessa kuvasin keittiön ikkunan ohi pomppivan nuoren räkättirastaan. Tuohon sora-alueen keskelle on jo merkitty valmiiksi kasvihuoneen paikka, joka kuitenkin on päädytty pykäämään vasta ensi kesänä. Minulla kun on viljelykseni hoidettavana myös kaupungissa.



Mökkipihan marjapensaiden leikkaamisen lisäksi jouduin myös metsään, jonne onnekseni olin osannut varustautua oikein.



Olen ihan varma, että tuossa pellolla on käynyt ufo ;)


Mökin pihapiirissä on tällä hetkellä useampi linnunpesä, joista tämä on ehkä hauskimmassa, mutta hankalimmassa paikassa.  Hankalassa siksi, että pesän ohi on kulku vanhassa mökissä olevaan saunaan (jota minä en käytä) ja  sen ohi ajetaan hirmuisesti pärisevillä moottoripyörillä ja niitä myös pestään ihan vieressä. 

Luulin ensin, että tässä on asialla mustarastas, mutta hautoja onkin paljon ruskeampi. En saanut  otettua siitä kuvaa, kun yritettiin jättää se mahdollisimman rauhaan ja pykättiin sille oikein rauhoitettu alue.


Uuden mökin kuistilla on tainnut jo lopettaa pesimisen, mutta katolla jatkaa edelleen västäräkki puuhiaan. Siihen malliin se vahtii ja komentaa kuistilla kaikessa rauhassa kahviaan juovia mökkiläisiä, kun toinen vanhemmista vie ruokaa pesään.



Nyt tämän vanhemman pitäisi lähteä hankkimaan lapsilleen ruokaa ja sitten valmistautua ajoissa nukkumaan. On nimittäin aamulla sen verran aikainen herätys, kun pitää ehtia klo 6.27 lähtevään Turun junaan.  Tehdään ystävän kanssa päiväretki Seilin saarelle

Kivaa kesäviikkoa,

Tuula







maanantai 5. kesäkuuta 2017

Cafe Latten kesäinen kartanopäivä

Esikoisen valmistujaiset on juhlittu ja kiireet siltä osin hellittäneet. Koska selvisimme lauantaiaamuna koulun tilaisuudesta sen verran ajoissa, ehdin ennen vieraiden tuloa käydä pikaisesti kukkapenkissä laittamassa tuen pionille, jonka nuput painavat varret maata kohden ja istutin parit laventelit multaan. Ehdin myös paistaa broilerpiiraan, jonka täytteen olin tehnyt edellisenä iltana valmiiksi.

Mielelläni  laittaisin tähän kuvan komeasta esikoisestani, mutta hänen toivettaan kunnioittaen laitan otsikkoon viitaten kuvan kesäisestä mansikkakakusta, jonka tein myöskin pojan toiveesta. Tämän äidin sydän heltyi kun lapsi toivoi oman äidin tekemän kakun <3
Tosin tämä äiti ei muistanut, että lapsi ei tykkää noista pensasmustikoista ;)


Koska täksi maanantaiksi on luvattu  pilvinen ja sateinen päivä, mikä säästää minut viljelysteni kasteluhommilta, on myös mukava palata eiliseen ja kesäisille kartanopäiville Leppävaaran kartanon ja siellä sijaitsevan lifestyleputiikki Cafe Latten kauniissa pihapiirissä. Olen kertonut tuosta ihastuttavasta paikasta aiemminkin, kun olen ollut siellä myymässä käsitöitäni tai kirppistavaroitani, mutta eilen menin ihan aurinkoisen sään ja tuttujen myyjien sekä muutamien uusien tuotteiden houkuttelemana.



Tällä kertaa jätin auton hieman kauemmas kartanolle johtavan tien varteen, koska halusin ottaa kuvia ihanan vehreästä ympäristöstä, joka on aiemmin kuulunut kartanon laajoihin maa-alueisiin. En tiedä missä raja nykyisin kulkee, mutta yllä olevan kuvan suuret ja vanhat omenapuut ovat varmaankin kuuluneet kartanolle, kuten nämä punaherukaksi luulemani marjapensaatkin.



Tiedän, ettei tunnelma välity näistä kännykkäkuvista, mutta minut se houkutteli kuvaamaan ja pyllistelemään - ohikulkevien iloksi :D - ojan pientareella puiden varjossa kukkivia mansikoita ja aho-orvekkeja.




Hetkeksi pysähdyin rupattelemaan tämän hurmaavat valkoiset ripset omaavan jackrussel-tyttö Iineksen omistajan kanssa. Ensin puhuimme koirista, kunnes huomasimme, että meillä molemmilla oli jaloissamme maailman mukavimmat OTZshoes espadrillet :)




Cafe Latten kartanoputiikkihan toimii tuossa vanhassa kanalassa, joka on nykyään harvemmin auki, koska uusi myymälä toimii Tapiolassa Kauppakeskus Ainoassa. Kannattaa siis tarkistaa aukioloajat, jos mielii kartanoputiikissa käydä. Itse suunnittelen käyntiä tuonne Tapiolan liikkeeseen.


Aiemmista kartanopäivistä tuttu Saija's Flowers oli täydessä touhussa sitomassa upeita kimppujaan, joissa minua ihastuttivat tällä kertaa syreenit ja pionit, joten sellainen lähti mukaani. Vaikka olin juuri vannonut ystävälleni, etten osta mitään :D
Kiitos Saija kaupanpäällisestä <3


Jo seuraavasta pöydästä tein taas pienet ostokset, nimittäin Gauharin naisilla oli monen muun kauniin tuotteen lisäksi kipeästi tarvitsemani hiusdonitsit, jotka olivat prikulleen samaa sävyä kuin turkoosit otzini :)  Niistä ei nyt tullut otettua kuvaa, sori. Kun myöhemmin näytin painamiaan pellavaihanuuksia myymässä olleelle Visualaddict Fridalle poikani parittoman sukan varresta tekemääni tukkadonitsia, hän pyysi nauraen saada heittää sen roskiin ja oli sitä mieltä, että oli jo aikakin ostaa uudet - ja nätimmät :)


Koska aikani meni taas tuttujen ja tuntemattomien kanssa hölöttämiseen, en oikein keskittynyt kuvaamiseen, mutta olen kyllä esitellyt Fridan upeita painotöitä ennenkin, onhan minulla käytössäni mm. hänen ompelemansa siivillä varustettu pellavakassi. Alakuvassa emäntänsä perään haikaileva Lillan joka on Cafe Latten omistajan Leean suloinen koira.



Välillä piti istua huilaamaan ja nauttimaan välipalaa, jota sai tuttuun tapaan ostaa Safkalan tarjonnasta. Kauniit ja makeat herkut jätin väliin, kun niitä oli tullut edellisenä päivänä nautittua,  mutta tomaatti-mozzarella-wrap oli myös herkullinen.  Sain kahvi- ja juttuseurakseni ohikulkumatkalla olleen rouvan, jonka kanssa kehuimme ympärillä aukeavaa kaunista luontoa ja maisemia. Kartanolla oli taas aivan ihana tunnelma, ihmiset olivat niin iloisia ja hyväntuulisia, joten tapani mukaan viivyin siellä pitkään höpöttämässä. Minut niin hyvin tunteva ystäväni Johanna (tuttu kesäreissujutuistani) osasi vetäytyä takavasemmalle ajoissa, ettei jää kiinni juttuihini :D



Omenapuun varjossa oli myynnissä meriaiheisia ja erityisesti mökille sopivia sisustustauluja ja maalattuja airoja.


Uusi tuttavuus oli kotimaisena käsityönä valmistetut Candle Light Story:n ekologiset soijavahakynttilät, joissa oli kivoja mietoja tuoksuja. Itseäni viehättää noissa kynttilöissä myös sytytyslankana käytetty puu. Ja juu, ostin yhden, jonka tuoksuna jungle fruit :)

Toinen tuoksuva tuote lähti mukaani laventelin muodossa. Suloisista virkkuutuotteistaan tuttu
One Little Ragdoll oli pussittanut lempikukkaani näin kivasti:


Toinen uusi tuttavuus oli WDesign Helsinki, joka valmistaa käsityönä koruja koko perheelle ja käyttöesineitä vauvaperheisiin. Nimen mukaisesti tuotepakkaukset ja esillepano on oikein tyylikäs.

Saimme hyvät naurut, kun kysyin lupaa kuvaamiseen ja kerroin mahdollisesti kirjoittavani blogiini jutun kartanopäivistä, jolloinWDesign Helsingin nuoret naiset sitten kysyivät blogini nimeä. No senhän minä kerroin , mutta samalla sanoin, että en suosittele :D
Minä kun päivitän tätä niin harvoin ja muutenkin ajattelen blogin olevan yhtä huithapeli kuin itsekin olen ja mietin tämän olevan kaukana tyylikkäitä tuotteita tekevien tyylikkäiden naisten maailmasta. Sanoin siis tämän heillekin :)


No, kävin toki myös tervehtimässä Leeaa sisällä ihanassa puodissaan, jossa myös katselin vähän sillä silmällä kesäisempää käsilaukkua mustan nahkaisen tilalle. Tämä suomalais-ranskalaisen  Perl B -merkin pellavalaukku jäi mietityttämään muuten hyvänä, mutta hieman vieroksun kiiltävää pintaa itselleni liian "blinginä".





Aivan ihana tapahtuma ja paikka! Kannattaa seurata ilmoituksia tulevista kartanopäivistä.

Mukavaa viikon jatkoa! Minulla vielä tänä iltana yhdet yo-juhlat :)

Tuula

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kesä on saapunut pääkaupunkiin

Edellisessä jutussa oli kevät ja nyt julistan kesän alkaneeksi ainakin täällä Helsingissä, jossa maisema on jo ihan vihreä ja luonto puhkeaa kukkaan melkoisella vauhdilla. Kasvit taitavat ottaa kiinni pitkäksi venähtänyttä kevään tulemista. 

Kun katson taaksepäin tätä kuluvaa kuukautta, niin huomaan viettäneeni suurimman osan ajasta puutarhaa kunnostaen, rikkaruohoja kitkien, siemeniä kylväen ja kasvun ihmeitä seuraten. Tällä hetkellä on sormet ja käsivarret naarmuilla ja verillä. Täytyy silti huomauttaa, että mistään varsinaisesta puutarhasta sanan perinteisessä merkityksessä ei ole kyse ja siksi en näytäkään yleiskuvia pihamaalta, joka on talon toiselta puolelta kallioinen ja toiselta puolelta metsäinen. Olisihan sellainen rehevä salainen puutarha aivan ihana, mutta näillä resursseilla en vaan pysty siihen, yritän vain pitää nykyisen jonkinlaisessa kuosissa ja siinäkin on vähän liikaa yhdelle  ihmiselle. Ruohonleikkuusta huolehtii Paavo-robotti, kunhan tihutöiltään ehtii ;)  Eli nurmialuettakin löytyy voikukkien iloksi.

Itse iloitsen, että  tähtimagnoliani on vihdoin kolmantena kesänään tehnyt lehtiä, kun ensimmäisenä kesänä Paavo söi raukasta puolet ja kerran puskaa jo siirrettiin.


Ei tästä blogin päivittämisestä meinaa nyt tulla mitään!
Aloitan juttuja, mutta jätän niitä julkaisematta, kun iskee itsekritiikki ja päättämättömyys sekä perfektionismi kuvien laadun suhteen. Uskon itse erityisesti tuon päättämättömyyden johtuvan aivovammasta, joka aiheuttaa muuallakin arjessa päänvaivaa, varsinkin silloin, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi. Tämäkin juttu jäi eilen kesken, kun ajattelin laittaa kuvia koko toukokuun ajalta, jotta näette kevään muuttumisen kesäksi, mutta jotta saisitte edes jotain katsottavaa, niin laitan vaan viimeisimpiä kuvia.


Tässä on kasvimaani. Perunanistutus on vielä kesken, koska sitä tulee vielä tuonne takavasempaan tyhjään laatikkoon, jonka sain yhdeltä naapurilta. Otan tuon ylimmän lavakauluksen pois käytettäväksi jollekin muulle yrtille tms. Verkkohökötys oli viimevuotisia herneitä varten, mutta koska kukaan muu kuin minä ei syö niitä, jätän tänä vuonna laittamatta. Mahdollisesti käytän verkon tuoksuherneiden tukena, kunhan ne aloittavat kasvunsa.

Takaoikeaan laatikkoon olen jo istuttanut Timon mukulat ja Siikliä laitoin yhteen ämpriin, joka sattui olemaan tyhjänpanttina lähettyvillä. Etuoikessa laatikossa on jo keräsalaatti itänyt nätin rivin. Tälläinen lahopää kun olen, niin en muista missä järjestyksessä mitäkin siemeniä riveihin kylvin, vaikka tarkoitukseni oli laittaa kyltit mahdollisimman pian kylvön jälkeen.

Persiljaa ainakin reilusti - sitä käytän eniten ja uutena lipstikkaa eli suomeksi liperiä, jota nimeä en ollut ikinä kuullutkaan, vaan luulin nimenomaan lipstikan olevan suomenkieltä. Niin, ja kevätsipulia kylvin myös siemenestä. Etuvasempaan, syvempään laatikkoon kylvin porkkanaa, joka on myös itänyt kivasti. Samassa laatikossa vihertää jo viimevuotinen persilja. Kaikkien laatikoiden reunoille laitoin kukkia ja viime kesästä  innostuneena valitsin tämän kesän teemaksi kesäkukkien osalta rahansäästön ja siksi yritän kasvattaa suuren osan siemenistä myös sinne, mihin ennen raahasin puutarhamyymälästä peräkontillisen taimia.



Katsokaa nyt mitkä pöheiköt viime kesänä oli ja nuo vielä samassa laatikossa persiljan ja porkkanan lisäksi. En äkkiseltään löytänyt kuvaa, jossa näkyisi koko komeus. Alakuvassa sitten tämänhetkinen, kyllä, säälittävä tilanne ;)  Nuo ei tosin ole kaikki, vaan olen laittanut mm. köynnöskrassia, sinisievikkiä (yllä oik.) ja kääpiösamettikukkaa (yllä vas.) suuriin ruukkuihin.  Tällä hetkellä niistä on vain muutama siemen itänyt, vaikka olen ahkerasti kastellut. Silti epäilen, että on ollut liian kuuma itämiseen, koska ruukut sijaitsevat juuri etelänpuolella.

Alakuvan ruukkuja pidän lasitetulla terassilla, jonka ovia olen raottanut päiväksi. Nuo olen kylvänyt ainakin kaksi viikkoa sitten,  jos en jopa kolme, en muista tarkkaa päivää. Parhaiten kasvaa etualan kosmoskukka. Pituutta venähti nopeasti tuoksuherne, mutta vain muutamalla taimella ja noihin kahteen reunimmaiseen ruukkuun en muista mitä siemeniä kylvin. Oikeaan alakulmaan luultavasti laventelia, joka ei ole itänyt yhtään, mutta sillä onkin pitkä itämisaika. Siksi ostinkin yhden valmiin laventelin, koska se on ehdoton lempikukkani, enkä malta odottaa kukkapenkeissä talvehtineita laventeleita.




Sipulit sain istutetua viikko sitten. Ne saavat kasvaa ylhäisessä yksinäisyydessään tuija-aidan vieressä, koska aloin perustaa lavaviljelmiäni toissakesänä eri paikkaan. Täällä voisi samalla harrastaa hortoilua, koska nokkosta kasvaa liiankin kanssa, mutta en oikeastaan käytä sitä muutoin kuin liottamalla kasteluvettä. Samoilla nurkilla tonttia on myös mansikkaviljelykset, tosin ilman minun lupaani. Ahomansikka leviää metsästä, tai metsäähän tonttikin ennen oli, kertakaikkiaan mielettömästi ja viime kesän jälkeen se tuntuu vallanneen joka paikan. 

En kehtaa laittaa kuvaa mansikan valtaamasta pionipenkistä ainakaan ennen pionien kukintaa, kun sen reunus on niin ruma ja odottaa uudistamista. Sitä mietin näitä kuvia katsellessa, että on jännä miten erilaiselta sama puskavoi näyttää eri valossa. Siis että onko kuva otettu päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa, pilvisellä säällä tai illemmalla, kun aurinko on jo alkanut laskeutua.
Toki kuvauspaikkakin vaikuttaa.



Ylempi kuva norjanangervoista (ja etualan leikkaamattomista keijuangervoista) on otettu aamulla klo 8 aikaan kauempaa yläviistosta ja alempi kuva  illalla klo 20 aikaan ihan siellä puskan keskellä :) Minulle tuli heti mieleen talvipäivä tuosta alakuvasta.  Olin siellä puskassa raivaamassa yllättävän hyökkäyksen tehnyttä maitohorsmaa. Sain apua suodatinkankaan levittämiseen ja muoltakuormien kärräämiseen, mutta huomasin pian jääneeni yksin niiden keskelle - paljan varpain. Siellä istuin pöheikössä ja levitin käsin multaa, koska rinteessä työskentely oli muutoin hankalaa. No, sillä tavalla tulee nähtyä asiat uudella tavalla. 

Tiesittekö, että maitohorsman juuristo on peukaloa paksumpaa? Rikkaruohojen juuria kitkiessä monelta osin haalistunut perfektionismini saa otteen, enkä malttaisi millään lopettaa ennenkuin jokaikinen juurenkappale on poistettu mullan seasta. Nautin suunnattomasti ja sitä enemmän, mitä pidemmän juuren saan kiskottua ehjänä ylös. Nautintonsa kullakin :D

Oletteko jo nähneet kielon kukkivan?  Nuppuja on ainakin runsaasti, kuten myös monilla perennoilla kukkapenkissä. Nuppunsa avanneitakin on paljon, koska juuri nyt kukkii sini- ja sammalleimut, jota pihalta löytyy eriväreissä, se kun viihtyy kivikoissa.






Odotan innolla akileijan nuppujen avautumista, sillä kun on niin kauniit kukat. Kaksi ainokaista tulppaaniani kukkivat parhaillaan, ne ovat ystävän tuliaisia Amsterdamista. Yläkuvan vasemmassa yläkulmassa näkyvät keltaiset kukat kuuluvat kevätvuohenjuurelle ja siihen olen jo niin kyllästynyt, että tämän kevään jälkeen siirrän pari jäljellä olevaa pöheikköä muualle. Se leviää liian helposti ja sitä kasvaa jo pihan joutomailla, jonne kuskaan kukkapenkistä kaivettuja juurakoita. Ei mitään vaikeuksia saada sitä juurtumaan. Sekin on on levittäytynyt kukkapenkin muurin ulkopuolelle, kuten moni muukin kukka.

En ymmärrä, miksi eivät viihdy siellä, vaan väkisin tunkevat ulkopuolelle. Ruohosipulia en ole kyllä ikinä istuttanut mihinkään, mutta sitä kasvaa monessa kohtaa kiveyksellä. En kyllä suuhun pistä, koska autokatos on vastapäätä. Toinen ahkera levittäyjä myös kukkapenkin sisäpuolella on salvia, jonka rotua en nyt muista, mutta epäilen ametistisalviaa, joka kasvaa valtavan suureksi ja korkeaksi puskaksi. Myös campanula on levinnyt muurin rakoihin, mutta se saa harvoin kukkia pitkään, koska vakiovieraamme rusakko popsii mielellään juuri sitä.


Nyt on pakko alkaa lopettelemaan. Onneksi sataa, niin ei tarvitse huolehtia lavatarhan kastelusta. Pitää rientää kauppaan kakku- ja muita juhlatarpeita ostamaan, koska esikoiseni valmistuu ammattiinsa lauantaina. Olen niin ylpeä hänen suoriutumisestaan <3

Paljon onnea myös kaikkiin muihin perheisiin, joissa lapset ja nuoret valmistuvat, jos ei nyt ammatteihin tai ylioppilaiksi, niin ainakin kesälomalle :)

Tuula